Kaupunkielämän hillitty charmi

Välillä tuntuu, että pitää kirjoittaa äidinkielellä.

Vierailimme juuri Strasbourgissa, mistä mieleeni (jälleen) johtui monien pienten-keskisuurten eurooppalaisten kaupunkien  miellyttävä ilmapiiri. Näissä on mukava poiketa autolla matkustaessa, ei vähiten sen vuoksi, että sompailu liikenteessä ja parkkipaikan löytäminen on keskimäärin helpompaa kuin suurissa metropoleissa.

Mutta on niissä jotain muutakin. Kaupunkielämää, mutta pääkaupunkeja rennommalla sykkeellä (jälleen: keskimäärin). Nimitettäköön sitä vaikka kaupunkiasujaimiston, eli porvariston (burgh > burger > bourgeoisie) hillityksi charmiksi. Siinä on tiettyä itsevarmuutta (me olemme olleet täällä jo 500/1000/2000 vuotta). Siitä huolimatta tai ehkä pikemmin sen vuoksi erilaisuuden hyväksyntää (täällä on tullut ja mennyt roomalaisia, maureja, germaaneja, kelttejä; et sinäkään ole erityisen eksoottinen ilmestys).

image

Kaupungin ja maaseudun raja on aikoinaan ollut terävämpi. Tästä alkaa Finalborgo

Strasbourg on mielenkiintoinen rajamaa-statuksensa vuoksi. Kaupunki ei ole ollut osa Ranskaa kuin vasta 1600-luvun lopulta ja sen jälkeenkin on kuulunut Saksaan pariin otteeseen, viimeksi 1940-45. Kai vanhan kiistakapulan osansa myötä kaupunki sai myös EU-instituutiot ja byrokraattilaumat osakseen. Sunnuntai-iltapäivänä (Vinkki: Sunnuntait ovat yleensä parhaita päiviä kaupunkikäynneille. Tilaa liikkua ja parkkipaikkoja, usein vielä ilmaisia. Nähtävyydet auki, kaupat kiinni.) katukuvassa näkyi tosin enemmän parrakkaiden äijien katuparlamentteja ja hipsterin (ja kaikkien muidenkin) luokituksen ulkopuolella kevyesti liihottavia individuaaleja. Niin, ja kilometrien mittainen karnevaalikulkue! Jotenkin kuvittelimme karnevaalien kuuluvan aikaan ennen pääsiäistä edeltävää paastokautta, mutta ilmeisesti se ei ole niin tarkkaa enää. Kulkuekin oli kovin ranskalais-saksalainen koostumukseltaan, monia karnevaaliryhmiä tois’ puolt’ Reiniä. Kulkuetta katsoessa tuli mieleen perinteiden uskomaton kesto: vastaavia on järjestetty vähintään keskiajalta lähtien. Ullanlinnanmäen vappupiknik on aika tuoretta perua…

Kaupunkien historiaa ja perinteitä kuvastavat kestävinä monumentteina myös kirkot, jotka perinteisesti olivat porvariston suurimpia taloudellisia yhteisponnistuksia, kuvastaen niin yhteisön hengellisiä pyrkimyksiä kuin maallista näyttämisen tarvettakin.
Budjettihaahuilijalle kirkot ovat lempikohteita, niitä kun yleensä pääsee ihailemaan ilmaiseksi. Strasbourgin katedraali on upeimpia näkemiäni. Vielä kun sen punertava torni ilmestyy äkkiarvaamatta esiin keskiaikaisten talojen paanukattojen ylle, lienee vau-efekti edelleen samaa luokkaa kuin kirkon rakentamisaikaan. Sisällä tunnelma ei niin harras kuin joissakin muissa vastaavissa turistimassoista huolimatta, mutta sisätilojen yhtenäinen ilme upeine lasimaalauksineen vie mielen vuosisatojen taakse.

image

Strasbourgin katedraalin torni kohoaa 144 m korkeuteen

Erityisesti lasimaalauksistaan tunnettu Chartresin katedraali välitti sen sijaan kolkon tunnelman. Johtuiko se sitten eri tyylisuuntien ei aina niin harmonisesta yhdistelmästä tai keskiaikaisen harmaiden seinien osittaisesta valkaisusta, mutta jäi hieman halju maku. Kuitenkin kyseessä on yksi goottilaisen kirkkoarkkitehtuurin helmiä. No, itse Chartres on kyllä viehättävä keskiaikaisine osineen ja toki katedraalikin käymisen arvoinen.

Vastaan tulleista goottilaisista katedraaleista pitää mainita myös yksi espanjalainen, Gironan. Erikoisuutena siinä yksilaivainen rakenne, eli sisätila on leveyssuunnassa yhtä isoa tilaa, ei pylväin tms. keskilaivaan ja sivulaivoihin jaettu, kuten normaalisti. Gironan katedraalin sisäleveys on muistaakseni 28 m, mikä on suurin Vatikaanin Pietarinkirkon jälkeen. Muutenkin kirkko on vaikuttava ja sen yhteydessä oleva luostarirakennus on jo itsessään käymisen arvoinen. Päälle vielä kattava esinenäyttely jonka helmenä keskiaikainen seinävaate aiheenaan luomiskertomus ja kohtuullisen pääsymaksun maksaa mielellään. Girona itsessään taas mainio, kaunis kaupunki oleskella ja nauttia elämästä. Espanjalaista elämänrentoutta pienellä katalonialaisella ryhdikkyydellä ryyditettynä. Rajaseutuisuus kuului tarjoilijan “merci”:ssä.

image

Gironan värikästä rakennuskantaa

Seinävaatteen aasinsillalla takaisin Ranskaan, linnoistaan kuulun Loiren varrelle. Täällä Angersin kaupunki on jälleen niitä, mistä tuskin koskaan on kuullut, mutta missä ehdottomasti kannattaa sen reitille osuessa poiketa. Tai vaikka pistää reitti poikkeamaan. Angersin linna on Loiren ehkä tunnetumpia renessanssilinnoja vanhempi, 1200-luvulta. Luonnollisesti sitä on sittemmin muokattu, mutta pääilme on jälleen – keskiaikainen. Musta-valkoiset jykevät muurit eivät houkuttele hyökkäykseen. Rakennuksen pelotusefekti lienee toiminut, kun silmiin ei osunut ainoatakaan piiritystilannetta sen historiasta. Täälläkin elettiin aikanaan rajamaalla; toisella puolella jokea alkoi Bretagne, joka sekään ei aina ole ollut Ranskaa. Muurien sisäpuolella avautuu toinen todellisuus suhteellisen pienimuotoisten ja varsin viehättävien kuninkaallisten asuinrakennusten ja niitä ympäröivän puiston muodossa. Ehti jo unohtua, kuka Ranskan kuningas tuolla asui, mutta majaa linnassa pitää edelleen seinävaate. Tai oikeastaan 75 osaa seinävaatetta. Valtavaa sellaista. Johanneksen ilmestys – eli se Ilmestyskirja – on kudottu kohtaus kohtaukselta käsittämättömällä vaivannäöllä näihin pari metriä pitkiin “tauluihin”. Apostoli itse jokaisessa kohtauksessa (kauhistuneena) katselijana ja enkelit, peto, lohikäärme sekä Kristus (karitsa) köydenvedossa ihmiskunnan kohtalosta. Unohtui vallan selvittää, mikä lie ollut kudoksen käyttötarkoitus, missä se oli esillä jne, kun itse työn vaikuttavuus vei mukanaan. Ilmestyskirjan tunnelmista oli taas mukava palata päivänvaloon  Angersin kaduille flaneeraamaan kuin vain  koko maksetun parkkiajan edestä voi.

Kaupunkielämän ja -vierailujen ylistyksen saavat jakaa tällä Tutkimusmatkan legillä myös tutuksi tulleet Heidenheim, Chamonix, St Maxime, Finale Ligure, Foix, Granada, Malaga, Avignon, Brest… Monesta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta olen onnellinen, että niihin olen saanut tutustua.

Posted from WordPress for Android

Advertisements

One thought on “Kaupunkielämän hillitty charmi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s